KAIPAATKO VIESTEJÄ HENKIMAAILMASTA?

Viestinvälittäjänä (meediona) tehtäväni on tuoda viestejä henkimaailmasta täällä oleville. On hyvä tietä, että jos tulet viestinvälitykseeni niin älä odota vain tiettyä edesmennyttä saapuvaksi ja kieltäydy ottamasta toista tulijaa vastaan. Tämä voi vaikeuttaa sitä sielua (edesmennyt sukulaisesi tai ystäväsi) pääsemästä luoksesi jolla olisi ollut sinulle tähän hetkeen ja elämäntilanteeseen  paras mahdollinen viesti. Meediona en voi päättää kuka tänne tulee. Henkimaailmassa ovat omat lait ja säännöt siitä missä järjestyksessä tänne tullaan. Meediolla ei ole valtaa asian suhteen.
Hyvän henkimaailman viestit ovat aina kannustavia, lohduttavia, iloa tuovia ja rakkaudellisia. Hyvä henkimaailma ei koskaan käske sinua tekemään mitään. Vain alhaiset henget toimivat niin. Itse välitän viestejä vain hyvästä henkimaailmasta (taivaasta, kesämaasta tai valosta tulevilta, kuka tuonpuoleisesta hyvästä henkimaailmasta mitäkin nimeä haluaa käyttää). Unohda siis pelko - ei ole mitään pelättävää, kaikki tapahtuu valoisassa huoneessa silmät auki. Huonekalut eivät nouse eivätkä kynttilät lepata, kuten Hollywood leffoissa.
Mikäli olet kiinnostunut tulemaan  yksityisviestinvälitykseen niin ota minuun yhteyttä yksityisviestillä fb kautta, s-postilla: katariina@uurto.com tai pirauta 040 5128988.
Teen myös pieniä ryhmäistunta tilaisuuksia kaveriporukoille, jos haluat sellaisen koota.
Ei kun tapamisiin tuonpuoleisen kanssa...sinua odotetaan.

KISSANI REINKARNAATIO

Uskotko jälleensyntymään? Minä uskon - tai pitäisikö sanoa tiedän, että se on totta.
Mistä sen tiedän, selviää aikanaan. Kaikkea ei paljasteta kerralla.

Reinkarnaatioituvatko eli jälleensyntyvätkö kaikki eläimet? Tiedetään, että mm. kissat, koirat ja hevoset ovat tällaisia korkeampia eläinasteita, jotka voivat syntyä uudelleen. Edellytyksenä on, että niillä on syvempi suhde ihmiseen/ihmisiin eli niillä on syy palaamiseen. Kaikki eläimet jatkavat kuitenkin  ryhmäsielussaan lajitovereiden seurassa taivaassa, kesämaassa, valossa, miksi sitä nyt kukin haluaa kutsua.
Kissallani Palilla oli erityinen suhde minuun. Olin sen oma-ihminen eli se oli sitoutunut minuun ja perheeseeni. Se seurasi minua herkeämättä kotona. Kun poikamme sai epileptisen kohtauksen yöllä niin juuri tämä kissa tuli herättämään meidät apuun. Se teki sen useamman kerran! Tuntui kuin se olisi ollut pieni suojelusenkeli. Vaikka tiedänkin, että enkelit ovat enkeleitä - ei koskaan ihmistä tai eläimistä syntyneitä. Tämä kissa oli 100% kesy: ei koskaan purrut tai raapinut ketään. Kun Pali menehtyi uuvuttavan sairauden väsyttämänä 2010 kesällä oli suru musertava: kuin paras ystävä olisi muuttanut pois. Toivoin, että se palaisi luokseni.

Keväällä 2011 syntyi pieni ruipelo isonenäinen Fogi-tyttö. Sanomattakin oli selvää ettei tuo miellytä pennun ostajia. Muut pennut kelpasivat muille, mutta tämä ei miellyttänyt ketään. Tajuan nyt sen jälkikäteen, että sen oli tarkoitus jäädä minulle ja siksi siitä tehtiin niin ruma pienenä. Aika kului ja tästä rumasta ankanpoikasesta kehittyi joutsen: kaunis, pieni nenäinen ja näyttelytasoinen söpöläinen. (kuvat kissoista: www.uurto.com, ks. Chirybiry's -kissalan sivut)

Mistä tiedän, että Fogi on Palin reinkarnaatio?
Ensiksikin on sanottava ettei tänne tulemiseen tarvitse olla samaa sukupuolta tai samaa rotua.
Nämä kaksi muistuttavat toisiaan kaikin tavoin. Molemmat stressaavat matkustamisesta: huutavat autossa kitapurjeet suorana vain menomatkalla. Näyttelyssä ovat olleet kuin kotonaan; tosin haluavat, että olen lähellä häkkiä heitä varten. Molemmat ovat olleet arkoja luonteeltaan. Molemmat ovat olleet valtavia hyppijöitä, loikkivat pikiä matkoja ja niillä on/oli vekkulimainen tapa katsoa jälkeensä "seuraako se minua?". Fogi onkin saanut lempinimen Pomppu-Pirkko.  Pali teki 3 m loikki tuosta vaan. Molemmat harrastavat loikkiessaan ilmakäännöksiä mitä hullunkurisempia. Molemmat ovat olleet sitoutuneena minuun, seurasivat kuin hai laivaa, minne meninkin. Molemmat ovat rakastavat ulkoilua. Molemmat ovat nukkuneet lähellä minua. Molemmat ovat olleet hiljaisia kingejä laumassaan, vaikka ovatkin kastraatteja.

Muista kissoistani en osaa sanoa mitään varmaa reinkarnaation suhteen. Tuskinpa ovat reinkarnaatioituneet minulle - ehkä myöhemmin näin tulee käymään, aika näyttää. Olen kuitenkin onnellinen tästä Fogista, sillä se on paikannut ison reiän sydämestäni.
Kaikella on tarkoituksensa eikä mikään ole sattumaa.

 

ELÄINHOMEOPATIA – toisenlainen lähestymistapa

 

Vuonna 1813 Samuel  Hahnemann, saksalainen lääkäri ja farmaseutti, luennoi homeopatian käytöstä eläinten hoidossa. Hollantilainen lääkärikollega Baron von Boenninghausen laati 1800-luvulla eläinlääkäreille homeopatian perusteet. Alun alkujaan homeopatia oli tarkoitettu vain lääkäreiden käyttöön.

Homeopatian isänä  pidetään Samuel Hahnemannia (1755-1843). Hän oli aidosti sitä mieltä, että huonosti tunnettuja sairauksia hoidetaan vielä huonommin tunnetuilla lääkkeillä. Sen  ajan  lääkeaineita olivat mm. elohopea, arsenikki  ja hoitomuotoja verenlaskenta, kylvyt ja peräruiskeet.

 Hän myös aikanaan kohautti lääkäripiirejä väitteellä, että taudinaiheuttajat ovat elimistön ulkopuolelta tulevia pieniä silmälle näkymättömiä eliöitä. Nyt jokainen tietää, että hän oli jo tuolloin oikeassa, vaikka hänen elinaikanaan mikroskooppia ei ollut vielä  keksitty ja viruksia ja bakteereja löydetty.

 

Kääntäessään skottilaisen William Guillenin kaksiosaista lääkeoppia Hahnemann törmäsi Guillenin väitteeseen, että malarian hoidossa kiinanpuukuoren karvasuu oli se joka auttoi tautiin. Selitys ei tyydyttänyt Samuel Hahnemannia. Niinpä hän itse teki itselleen uudet ja tarkemmat lääkeainekokeilut ja kirjasi vaikutukset pikkutarkasti ylös. Hän yllättyi miten samankaltaiset oireet kuin malariassa nousivat esille lääkeaine kokeilussa. Näin syntyi homeopatian pääprinsiippi eli simileoppi (samankaltaisuus).

 

 Lääkeainekokeilut tehdään empiirisesti aina  vapaaehtoisille terveille ihmisille – ei koskaan eläimille. Miksi ei eläimille? No koska miten muuten voidaan kirjoittaa lääkeaineen aiheuttama sensaatio: miltä kipu tuntuu ja missä se tuntuu ja miten kauan se tuntuu. Eläinhän ei voi vastata, että kipuni tuntuu pistävältä tai jäytävältä tai että kipu tuntuu lapojen välisää vain yöllä. Tässä syy miksi homeopatia ei käytä eläinkokeita ja toinen tärkeä asia on eettisyys, joka myös kieltää homeopatiassa eläinkokeet.

Toinen perusperiaate homeopatiassa on aineiden potensointi eli ravistus. Farmaseuttina Hahnemann tiesi lääkkeiden valmistusmenetelmät. Hän huomasi, että  jos  potilaalle antoi tautitilaa vastaavan saman kaltaisen  lääkkeen  niin potilaalle tuli aluksi taudin paheneminen ennen kuin parantava vaikutus lääkkeestä  alkoi. Tähän hän ei ollut tyytyväinen ja hän laimensi yhä uudelleen. Laimennoksien välissä suoritettiin potenssointi  ja tämän ansiosta pahenemisreaktiot tulivat erittäin  lieviksi. Samalla hän huomasi, että lääkkeiden laimennoksien ja ravistelujen myötä lääkinnällinen teho voimistui ja monipuolistui.

 

Miten aine, jossa ei ole alkuperäistä ainetta voi auttaa?

Jos laimennetaan avogadron luvun yli eli 6 x 10 potenssiin 23 eli D 23 tai C 12 niin teoreettisesti ei jää yhtään ainoaa vaikuttavaa molekyyliä alkuperäisseoksesta. Silti lääke toimii vieläpä syvemmin kuin esim. D 6 (laimennus 1:10, joka tehdään 6 kertaa).  Selitys piilee siinnä että vedellä on muisti. Nobel –palkittu tiedemies ja profesori Luc Montagnier, ranskalainen virologi löysi tieteellisen todisteen, joka tukee homeopatian väittämää veden muistista (7/2010). Hän todisti kokeillaan, että bakteerien ja virusten DNA pystyi lähettämään matalan taajuuden radioaaltoja. Kyseiset aallot  vaikuttavat ympärillään oleviin molekyyleihin muuttamalla  ne järjestelmällisiksi rakenteiksi. Nämä taas voivat lähettää aaltoja eteenpäin. Nämä aallot jäävät veteen vaikka sitä olisi laimennettu useastikin. Japanilainen tutkija Masaru Emoto on myös todistanut veden muistin ja valokuvannut todisteet tutkimuksistaan. Näitä voi katsella mm. hänen teoksestaan Message of Water.

 

Homeopatian etuina ovat potilaalle annettavat erittäin pienet lääkemäärät.  Lääkettä annetaan vain sen ajan, että paraneminen saadaan käyntiin. Joskus siihen tarvitaan vain yksi tai kaksi annosta homeopaattista lääkettä. Homeopaattiset lääkkeet ovat sivuvaikutuksettomia ja lääkelaitoksen hyväksymiä tuotteita, joilla on lääkestatus.

Ne on helppo annostella ja muokata yksilöllisesti eläimelle sopivaksi. Eläimet ottavat lääkkeen mielellään, koska se ei maistu pahalle. Itse lääkeaine on imeytetty sokeripillerin päälle.

 

Homeopatialla ei hoideta vain yksittäistä oiretta. Tällainen hoito on usein pallilatiivista ja voi johtaa kroonisen tilan muodostumiseen. Homeopatia hoitaa eläintä aina kokonaisuutena ottaen huomioon yksilön  oireet , sen tautihistorian, sukusairaudet, miasmaattiset näkökohdat , ympäristötekijät ja mielen oireet. Vain kokonaisuutta hoitamalla saadaan pysyvä parantuminen aikaan.

 

Homeopaattinen hoito ei maksa maltaita, lääkkeet ovat edullisia. Homeopatialla ei voi koskaan vahingoittaa ketään. Jos lääkeaine on väärin valittu niin toivottua paranemista ei synny. Siksi on ensi arvoisen tärkeää tuntea lääkeaineet läpikotaisin, jotta oikea aine yksilölle ja hänen sairauden kokonaiskuvaan löytyisi.

Homeopatialla voidaan hoitaa myös virussairauksia joihin antibiootit eivät pysty.  Esim. herpesinfektioita, flunssia jne. Homeopatiaa voidaan käyttää myös yhdessä koululääketieteen kanssa tukemassa ja nopeuttamassa paranemista.

 

Mitä voidaan hoitaa homeopatialla?

Homeopatialla voidaan hoitaa kaikkia sairaustiloja. Se ei kuitenkaan korvaa lääkäriä.  Mikään kirurgiaa vaativat työ eivät kuulu homeopatian piiriin, mutta toipumista voidaan nopeuttaa sitten kun kirurgiset toimenpiteet on tehty. Kiireelliset sairaustapaukset kuuluvat aina eläinlääkärille, kuten myös kaikki sellaiset toimenpiteet joissa mennään nahan läpi, kuten nesteytys yms. Myös homeopatialla ei voida tuoda elimistöön mitään mitä sieltä puuttuu. Siis esimerkiksi rauta pitää saada rautalääkkeestä jos on anemia kyseessä. Jos taas kyseessä on raudan imeytymishäiriö niin silloin homeopatiasta löytyy apua. Homeopatia tehoaa hyvin toiminnallisiin häiriötiloihin.

 Yleisempiä vastaanotolle tulevia tapauksia ovat erilaiset eläinten  fertiliteettiongelmat ja allergiat, koirilla mm.  furunkuloosit, suolistovaivat kuten  ummetus, ripuli ja  ärtynyt suoli  (IBD) sekä  pelkotilat, ja kissoilla tyypillinen vastaanotolle tulon syy ovat  mm. munuaisen vajaatoiminta, virtsatieongelmat sekä erilaiset iho-ongelmat. Homeopatialla pyritään  vahvistetaan eläimen omaa immuniteettiä ja ohjataan kehon luontaista parantumista oikeaan suuntaan.

        

 

Mitä vastaanotolla tapahtuu?

Kun potilas saapuu vastaanotolle niin toivottavaa on, eläin on käynyt saamassa diagnoosin ensin eläinlääkärillä (homeopaatti ei tee diagnoosia)  ja omistajalla on mahdollisesti eläimestä otetut verikoe- yms. testitulokset mukana. Mukaan myös kannattaa ottaa rokotustodistukset. Homeopaatti katsoo eläintä, huomioi sen käytöstä ja kysyy oudoilta tuntuvia asioita kuten: Onko eläimesi viileähakuinen vai haluaako se aina lämpimään? Mikä on sen suhde lauman muihin jäseniin? Milloin oireet pahenevat? Mitä se tekee helpottaakseen oireita? Onko janoinen vai janoton jne?

Oireista muodostetaan eräänlainen kartta, joka ohjaa valitsemaan oireita vastaavan lääkeaineen. Akuutit vaivat paranevat nopeasti oikean lääkeaineen avulla jopa parissa vuorokaudessa. Krooniset vaivat taas tarvitsevat pitemmän ajan ensin helpottuakseen ja lopulta parantuakseen. Kroonisissa vaivoissa tarvitaan useampi homeopaatilla käynti, sillä sairauden oireet muuttuvat parantumisen tiellä ja usein lääkeainevalintaa muutetaan sen mukaan.

 

Itse homeopaattina toivon, että yhteistyö teläinlääkäreiden kanssa lisääntyisi entisestään. Koululääketiede ja homeopatia rinta rinnan, toinen toistaan tukien, mitään pois sulkematta, aina eläimen parasta ajatellen. Miksi sulkea pois  toista hoitomuotoa, jos siitä saadaan lisäapua?

 

Lopuksi eläinlääkäri H.G.  Wolffin (MVSC)  lause homeopatiasta: “Your  cat (dog)  will be treated with homeopathy remedies that can only help, and in no way hurt her.”

 

 

kirjoitti Katariina Uurto, dipl.homeop., SHA

www.uurto.com

homeopaatti@uurto.com

 

 

 

Kiire, kiire...mikä kiire?

Kiire, kiire..kaikki tohisevat joulua ja joulua, pitää tehdä sitä ja tätä, ehtiä sinne ja tänne. Itsekin olen mennyt tähän "kiireeseen" mukaan. Tänään viimeeksi piti sitten kiireellä  jääkaappikin pestä. Kun on kiire niin jostain kumman syystä kissat juuri silloin pyörivät jaloissa ja höyläävät nilkkoja niin että niihin kompastuu. -Tuntuu kun ne hiljaisella viestinnällään yrittäisivät sanoa: hiljennä ihminen!

Nyt olen vihdoin tajunnut sen, että mitään kiirettä ei ole olemassakaan.  Kun päästää kiireestä irti niin aikaa kyllä löytyy ja järjestyy. Asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä ja oikeaan aikaan, kun vaan luottaa. Maailma ei lopu jouluun, joten ei tarvitse kiirehtiä. Kiitos kissani, tajusin sen.
Haluan toivottaa bolgini lukijoille ja asiakkailleni Hyvää ja kiireetöntä Joulun aikaa. Ja kun sitten Joulu saapuu käperrytään sohvan kulmaan oman lemmikin kanssa  kuuntelemaam Joulun hiljaisuutta, aistimaan kynttilän valoa ja kuusen tuoksua. Kun väsyttää niin nukahdetaan samalle tyynylle kuononapit vastakain.

Hyvää ja Rauhaisaa Joulua ja Enkeleitä vuodelle 2013!

Vasenkätisen elämää

Kesäkuu saapui ja se koitui kohtalokseni. Liukastuin keittiötikkailta suoraan kivilattialle. Kipu oli kovaa ja kipusokki lähellä, sillä en pystynyt nousemaan istuaalleni, koska kipu räjähti, menin kalpeaksi ja minua oksetti rajusti. Ei sinnä Aconitumit tulleet mieleen -  ainoa mitä huusin miehelleni  on,  että hae pian  Arnicaa ja Hypercumia ja soita ambulanssi.
 Ensiavussa sitten röngattiin ja tuloksena oli ulnan ja radiuksen murtuma, siis käsi  reponoinnin (kivulias toimenpide, jossa luut vedetään paikalleen)  jälkeen kipsiin ja sitten uudelleen röntgeniin missä tarkistetaan auttoiko veto.  Lääkäri oli onneksi asiansa hyvin osaava ja luut olivat kutakuinkin kohdallaan. Sitten vaan kipulääkityksessä kotiin nuolemaan haavoja.
No sanomattakin selvää on että kipu oli infernaalista Arnicasta ja Hypericumista huolimatta ja Panacodissa mentiin 3 päivää homeopaattisten ohella. Tosin selvisin minimiannoksella särkylääkkeitä homeopaattisten ansiosta. Tiedän, että kovat kipulääkkeet ovat varsinaisia muinuaistoksiineja. Koska minulla on vai yksi munuainen ns. hevosenkenkämunuainen niin en riskeerannut säryn takia enempää ja siirryin homeopaattisten käyttäjäkuntaan totaalisesti.
Käsi turposi seuraavana päivänä aivan mahdottomasti. Sormet näyttivät pottuvarpailta ja rystysistä ei ollut tietoakaan, tuntui että nyt ei Arnica auta, verenvuoto vaan jatkuu. Siirryin hetimiten Bellis perennistä käyttämään, onhan se ns. backup aine Arnicalle. Se tehosi ja jatkuva turpoaminen loppui kuin seinään. Parin päivän kuluttua käsi sinersi jo mustan puhuavana, mutta turvotus tuntui pysyvän, paineen tunne oli valtava johtuen osittain myös kipsistä. Annos Lachesista kahtena päivänä muutti tilannetta dramaattisesti. Tuntui kuin käsi olisi kutistunut ja iho rypistynyt, kun  turvotus oli loppunut.
Kun luusärky pieneni niin tilalle nousi kirvely, joka johtui nivelsiteiden repeämistä, joten siirryin Rutaan. Kättä käskettiin jumppaamaan särystä huolimatta. Tämä pakkoliikunta palautti luusäryn ajoittain rajuna niinpä apu löytyi nyt Eupatorium perf. lääkkeestä. Luutumalääkkeitä en uskaltanut aloittaa ennen kun 3. röntgenaika viikon päästä tapaturmasta on takana ja luunpäät varmasti kohdakkain.
Eipä aikaakaan kun kompastin eteisessä ja löin murtuneen käteni rajusti seinään. Silloin maailma räjähti silmissä sitä kipua on vaikea pukea sanoiksi. Turvauduin taas homeopatiaa. Uusinta röntgenissä selvisi, että luut olivat nyt lyönnin seurauksena paremmassa järjestyksessä kuin aiemmin. Onni onnettomuudessa. Nyt siis uskalsin turvautua luutuma-aineisiin ja otin  oitis Symphytumin ja Calc-phosin käyttöön.
Tässä nyt mennään päivä kerrallaan ja toivotaan viileitä säitä. Juhannus on pielessä, kun ei pääse juhannussaunaan ja järveen.
Elämä muutenkin vääränkätisenä on hankalaa: tukkaa ei saa kiinni yhdellä ja väärällä kädellä, wc käynnit ovat extremeä, syöminen hapuilua, pakkauksia ei saa auki, sakset ovat oikeakätiselle,  kynsiä ei saa leikattua, kissaruokapurkit pysyvät kiinni. Ja pahinta kaikista asioista on se että jumiudun kotiin, autoa en pysty ajamaan vasemmalla kädellä. Oikea käsi kestää juuri ja juuri nenäliinan painon. En tiedä itkeäkö vai nauraa - kesäni on pilalla. Mutta potilaitani  en jätä.....heidän ei tarvitse kärsiä, minä kärsin.

Kutisee, kutisee, kutisee silmät ja nenä.

Koivu kukkii rankasti. Jos olo on tukala voit näillä helpottaa oireitasi. Varsinainen homeopaattinen siedätyshoito tulisi alkaa ennen varsinaista pölyjaksoa. Jos olet kyllästynyt joka vuotiseen riesaan, niin kannattaa käydä homeopatin pakeilla. Ensiavuksi voit koittaa seuraavia:
Kutiavat silmät: Pulsatilla D6, Sulfur D6, Mag-m D6.
Kun silmäsi vuotavat ja ovat tulehtuneet, punoittavat ja sinulla on tunne kuin hiekkaa olisi silmissä niin silloin voit  kokeilla Euphrasia off. D12 tai  Sulfur D6.
Arundo D 6  auttaa, kun nenä ja kitalaki kutiavat ja aivastelet usein. Jos nenä on tukossa ja karstaa täynnä ja sinun on pakko hengittää suun kautta, välillä nenästä valuu kuitenkin  nuhaa  silloin tarvitset Arum-t D6.
Muista uusia annos jos ja kun oire palaa.
Sade helpottaisi oireita, jos vain sataisi....

Munuaisen vajaatoiminta ja virtsakivet lemmikkien vaivana

Hyviä uutisia niille lemmikinomistajille, joiden eläinystävällä on todettu munuaisen vajaatoiminta. Homeopatialla saadaan vajaatoimintaa hidastettua ja lopulta pysäytettyä , ja jopa BUN, krea, urea  jne. arvoja laskettua alaspäin. Lemmikistä tulee taas oma itsensä, se piristyy ja alkaa syömään paremmin, koska huono-olo (esim. uremian vuoksi) loppuu. Tällä hetkelläkin minulla on useita kissa/koira potilaita hoidon piirissä. Hoito on usein koko eliniän pituista. Alkuun tarvitaan muutamia käyntejä ja pian omistaja oppii itse hoitamaan lemmikkiänsä homeopaattisten hoito-ohjeiden avulla, jolloin homeopaatilla käyntimäärä supistuu kerran vuoteen. Verikokeet otetaan aina eläinlääkärin toimesta kontrolloidaksemme homeopaattisen hoidon kulun. Parasta on aloittaa homeopaattinen hoito heti kun krea yms. arvot ovat menneet yli normaalilukeman, silloin voidaan pysäyttää eteneminen nopeammin. Usein potilaani krea arvot ovat yli 450 ennen kuin hakeutuvat hoitooni, mutta siltikin taudin  eteneminen  on saatu hidastettua ja käännettyä voiton puolelle ja arvot laskemaan. Kaikki perustuu pitkäaikaiseen hoitosuhteeseen sillä mitään hokkuspokkus keinoja ei ole olemassakaan.
Tällä hetkellä vanhin vajaatoimintapotilaani on jo 19 vuotta ja voi ikäänsä nähden hyvin, muistan aina sen miten vakavalta tasolta lähdettiin hoitamaan vajaatoimintaa  jo vuosia sitten, vaikka ennuste eläinlääkärin mukaan oli huono. Nyt vanha herra viettää auvoisia päiviä suloisessa ja rakastavassa kodissaan.

Muistettavaa on, että vajaatoimitoihin voi liittyä seurannaissairauksia, kuten sydämen vajaatoimintaa. Tällöin homeopatialla puututtaan myös tähän ongelmaan. Homeopatialla hoidetaan aina eläintä kokonaisuutena, ei vain yksittäistä elintä. Pelkän yksittäisen elimen hoito olisi palliatiivista, eikä tällainen hoito saisi eläintä voimaan paremmin. Potilaan kannalta ja oman käytäntöni kannalta on ensiarvoisen tärkeää käydä saamassa diagnoosi eläinlääkäriltä ja otattaa tarvittavat verikokeet sekä kontrollikokeet. Myös ruokavaliolla, varsinkin jo pitkälle menneissä tapauksissa, on merkitystä paremman ennusteen kannalta.


Virtasakivet voivat koitua ongelmaksi lemmikillemme. Virtsakiviin vaikuttaa taipumus kiviin, toistuvat virtsatietulehdukset (bakteerit nostavat virtsan pH- arvoa), liian emäksinen virtsa (struviittikiteet), mutta myös vääränlainen ruokavalio ja niukka juominen. Varsinkin liiallinen kuivaruuan käyttö ja varhaiskastraatio (kissat) suurentavat riskiä.
 Homeopatialla voidaan hoitaa (liuottaa, murentaa) virtsakiviä. Yleisimmät kivityypit ovat struviittikivet ja oksalaattikivet,  harvinaisempia ovat uraattikivet. Kokemukseni  mukaan myös lemmikeiltä, joilta on toistuvasti leikattu virtsakivet pois, voidaan pienet kivet liuottaa homeopatialla niin ettei leikkausta tarvita. Onneksi siis on homeopatia, eihän virtsakiviä voi samalta yksilöltä loputtomiin leikellä pois. Suuret kivet on aina kirurgisesti poistettava. Tärkeää on poiston jälkeen hoitaa eläintä rakenteellisesti (homeopaattinen lääke), ettei vaiva enää uusisi ja huolehtia riittävästä veden saannista ja välttää ruokana kuivanappuloita.